Ihmisillä on taipumus luonnostaankin etsiä omaa intohimotyötään, jota kuvattaneen myös termillä ”oma juttu”. Jollei sitä ole vielä löytänyt, niin usein siihen on tarve ja halu. Intohimo voi työn lisäksi toki koskea myös jotain muuta elämänaluetta. Tässä kirjoituksessa puhutaan nimenomaan työelämää koskevasta intohimosta. Vaikka meille on suhteellisen luontaista etsiä intohimoa myös työstä, lehdissä ja sosiaalisessa mediassa välillä kiistellään, onko työ intohimona hyvästä vai pahasta. Mitä mieltä sinä olet asiasta?
Päästin oman oppimisen ilon luonteenvahvuuteni valloilleen ja tutustuin vuonna 2020 julkaistuun meta-analyysiin, joka kokosi tärkeimmät aiheeseen liittyvät tutkimustulokset. Työ intohimona on paljon monimutkaisempi asia kuin populaarikirjallisuus tai lehtien artikkelit usein antavat ymmärtää. Laajennetaan tietämystämme asiasta ja sukelletaan yhdessä tutkimuksen ihmeelliseen maailmaan.
Kolme tutkimushaaraa
Intohimolla työtä kohtaan tiedetään olevan monia myönteisiä puolia, kuten enemmän merkityksellisyyttä, sinnikkyyttä, onnistumista, innostusta, taloudellista hyötyä, onnellisuutta, työtyytyväisyyttä ja lisääntynyttä voimaantumista ja itseluottamusta.
Intohimotyön tutkimusta on tehty kolmessa eri tutkimushaarassa. Vielä ennen kuin jatketaan eteenpäin, niin on hyvä huomata, että työssä koettu intohimo on erillinen käsite ja rakennelma flowsta, kutsumuksesta ja työn imusta.
Ensimmäisessä tutkimushaarassa puhutaan yleisesti intohimosta työssä (general passion) ja sen ytimessä on myönteiset tunteet työtä kohtaan, joita kuvataan esimerkiksi Fredricksonin laajenna ja rakenna teorialla. Tämä onkin yksi positiivisen psykologian keskeisistä teorioista.
Toinen tutkimushaara edustaa puolestaan dualistista mallia, jossa on kaksi ulottuvuutta; harmoninen intohimo (harmonious passion) ja pakonomainen intohimo (obsessive passion) työtä kohtaan. Tämä suuntaus pitää sisällään tunteiden lisäksi myös työn sisäistämisen osaksi identiteettiä. Sen pohjalla on Decin ja Rayanin itseohjautuvuusteoria.
Myönteistä intohimoa voidaan kuvata esimerkiksi seuraavasti: ”Työni heijastelee niitä puolia itsestäni, joista pidän” ja ”Työni on harmoniassa muiden elämän osa-alueiden kanssa”. Pakonomaista intohimoa voidaan kuvata esimerkiksi seuraavasti: ”Suhtaudun melkein pakkomielteisesti työhöni” ja ”Halu tehdä työtä on niin vahva, etten voi olla tekemättä sitä”.
Kolmas työn intohimotutkimuksen haara on roolipohjainen intohimo (role-based passion). Sen pohjalla on itsesäätelyteoria (self-regulation theory). Intohimo aktivoi itsesäätelyprosessin, joka käsittää omat tunteet, ajattelun ja käyttäytymisen siten, että yksilö haluaa saavuttaa itselle tärkeän tavoitteen ja myös ylläpitää myönteisiä tunteita. Roolipohjaista intohimoa on tutkittu yrittäjäroolissa.
Roolipohjaisen intohimotyön katsotaan sisältävän sekä intensiivisiä myönteisiä tunteita että yrittäjäroolin keskeisyyden yksilön identiteetissä. Tutkimuksissa on havaittu kolme intohimoista yrittäjäroolia, jotka ovat kehittäjä, perustaja ja keksijä.
Kolmannen tutkimushaaran lisäksi iso osa ensimmäisen tutkimushaaran tutkimuksista on tehty yrittäjyyden parissa. Seuraavaksi kerron hieman lisää jokaisesta kolmesta tutkimushaarasta ja niitä koskevista tutkimustuloksista.
“Our passion is our strength.”
“Passion is energy. Feel the power that comes from focusing on what excites you.”
— Oprah Winfrey
Yleinen intohimo (General passion)
Yleisen intohimon ytimessä on myönteinen tunnetila, joka toimii motivaattorina muokaten yksilön ajatuksia ja toimintaa. Käytännössä se edistää myönteistä asennetta työtä kohtaan ja sen ilmenemistä voidaan kuvata kohonneena voimaantumisena, työtyytyväisyytenä ja itseluottamuksena. Myönteisten tunteiden kautta se tukee myös joustavaa ajattelua, ongelmanratkaisua sekä ylipäänsä laajentaa yksilön ajattelua ja siten myös toimintaa. Toiminnassa se näkyy lisääntyneenä sinnikkyytenä, resilienssinä ja luovuutena.
Meta-analyysissä ei saatu varmuutta siihen, voiko yleisellä intohimolla olla yhteyttä kielteisiin lopputulemiin.
Dualistinen malli
Harmoninen intohimo työtä kohtaan tarkoittaa sitä, että yksilö vapaaehtoisesti hyväksyy työn osaksi identiteettiä ilman paineita ja pakkoa. Tällöin työ on nautittavaa ja sopivasti haastavaa. Yksilö kykenee tasapainottamaan työn muiden elämän osa-alueiden kanssa. Harmonista intohimoa kokeville työ antaa myönteisiä kokemuksia, iloa ja nautintoa sekä työtyytyväisyyttä ja lisää sitoutumista organisaatioon, mutta vähän negatiivisia tunteita, kuten syyllisyyttä ja ahdistusta. Nämä yksilöt myös saavat työssä aikaan parempia tuloksia kuin henkilöt, joilla ei ole intohimoa.
Pakonomainen intohimo työtä kohtaa näyttäytyy paineena sitoutua työhön ennemmin kuin tahtona tehdä niin. Paineentunne voi johtua sisäisistä syistä (intrapersonal) tai ihmisten välisistä (interpersonal) syistä, kuten halusta saada arvostusta. Pakonomaista intohimoa kokevat yksilöt eivät voi itselleen mitään, vaan työ kontrolloi heitä, kun työllä on liian iso merkitys heidän identiteetilleen suhteessa muihin tekijöihin heidän elämässänsä. Tällöin työ on myös konfliktissa muiden elämänalueiden kanssa.
Vaikka näillä henkilöillä on intohimo työtä kohtaan ja he rakastavat sitä mitä tekevät, pakonomaisuus todennäköisesti vaatii veronsa heidän tunne-elämästään, jolloin he kokevat enemmän negatiivisia tunteita, kuten ahdistusta ja syyllisyyttä kuin myönteisiä tunteita, kuten nautintoa. Tosin on huomattava, että tutkimustulokset vaihtelevat vähän tutkimuksittain. Nämä yksilön kokemukset koskevat sekä sitä aikaa, kun he työskentelevät, että sitä aikaa, kun he eivät tee työtä.
Heidän päämotiivinansa on ennemmin suorittaminen kuin keskittyminen oppimiseen ja kehittymiseen. Pakonomainen intohimo ei ole yhteydessä työn imuun, vaan stressiin, emotionaaliseen uupumukseen ja loppuun palamiseen sekä ulkoiseen motivaatioon. Sen sijaan se on myönteisesti yhteydessä tehtyihin työtunteihin, mutta ei suoriutumiseen (performance). Pakonomainen intohimo on eri työnintohimolajeista vähiten yhteydessä itseluottamuksen myönteiseen kehittymiseen.
Roolipohjainen intohimo (Role-based passion)
Yrittäjäintohimoon liittyy intensiivisiä myönteisiä tunteita ja yrittäjyys on yksilön identiteetille merkityksellinen ja keskeinen. Tutkimuksessa erilaisia yrittäjärooleja on siis havaittu kolme erilaista, jotka ovat kehittäjä, perustaja ja keksijä.
Kehittäjä haluaa erityisesti kehittää ja laajentaa yritystoimintaa sen perustamisen jälkeen. Tämän roolin ajatellaan tutkimusten perusteella liittyvän myönteisesti yrittäjän sinnikkyyteen ja uppoutumiseen.
Perustaja-roolia edustava yrittäjä kokoaa resursseja (esim. taloudellisia, inhimillisiä ja sosiaalisia) luodakseen uuden yrityksen. Tämän roolin ajatellaan liittyvän erityisesti luovaan ongelmanratkaisuun ja sinnikkyyteen.
Keksijä-rooli pyörii eniten uusien ideoiden ja markkinamahdollisuuksien etsimisen sekä uusien palveluiden ja tuotteiden kehittämisen ympärillä. Sen ytimessä ajatellaan olevan luova ongelmanratkaisu ja siihen liittyvä toiminta.
Roolipohjainen intohimotutkimus nojaa itsesäätelyteoriaan, joka keskittyy tavoitesuuntautuneisuuteen ja itsesäätelyprosesseihin. Tavoitteet ovat olennaisessa osassa sen vuoksi, että ne antavat yrittäjälle suunnan ja tuovat selvyyttä.
Kun yrittäjärooli on keskeinen ja merkityksellinen yrittäjän identiteetille, yksilö todennäköisesti sitoutuu rooliin ja työskentelee sinnikkäästi rooliin liittyvien tavoitteiden eteen. Rooliin liittyvät intensiiviset myönteiset tunteet liittyvät niin yrittäjyyteen liittyviin tehtäviin kuin myös vapaa-aikaan. Yrittäjäintohimo auttaa yrittäjiä tunnistamaan ympäristössään uniikkeja mahdollisuuksia, jotka edistävät luovaa ongelmanratkaisua ja uusia luovia toimintapolkuja.
Yrittäjäintohimoon liittyvät myönteiset tunteet edistävät yrittäjän tehokkuutta omassa roolissaan eli joko kasvua, kehittämistä tai mahdollisuuksien huomaamista eli laajentavat ajattelua, kuten myönteiset tunteet yleisestikin.
Roolipohjaiset intohimot olivat voimakkaammassa yhteydessä itseluottamuksen myönteiseen kehittymiseen kuin kaksi muuta intohimohaaraa.
Yleisesti ottaen meta-analyysissä pohdittiin, onko näitä kolmea yrittäjäroolia tarpeen erottaa, kun tutkimustulokset niiden välillä olivat aika samankaltaisia. Roolipohjaisen intohimon tutkimus onkin vielä suhteellisen alkuvaiheessa ja lisää tutkimusta tarvitaan. Myös empiirinen tutkimusnäyttö mahdollisista roolipohjaisen intohimon kielteisistä puolista puuttuu.
Hallitsetko sinä työtäsi vai työsi sinua?
Käytäntöön vietävää
Tutkijat suosittelevat, että työntekijöiden harmonisen intohimon kehittymistä kanttaisi tukea. Se voi tapahtua esimerkiksi kannustamalla työntekijöitä muokkaamaan omaa työtään aktiivisesti siten, että se tukisi heidän omaa intohimoaan.
Esimiehet voivat myös auttaa työntekijöitä näkemään ja kokemaan oman työnsä merkityksellisenä. Työntekijän elämän ydinintressejä tulisi mahdollisuuksien mukaan vaalia, jotta intohimo pääsisi kehittymään. Sitä voidaan edistää keskustelemalla työntekijöiden kanssa heidän urastaan ja tyytyväisyydestä siihen sekä keskustelemalla yksilöiden ydinintresseistä, jotka toisaalta saattavat olla syvällekin hautautuneita.
Keskusteluiden jälkeen yksilöitä voidaan tukea työn muokkauksessa omien intressien mukaiseksi ja mahdollisesti myös tarjotaan soveltuvaa koulutusta. Ideaalitilanne toki olisi, että näin toimittaisiin jo työsuhteen alussa tai oikeammin jo rekrytointivaiheessa, jotta työntekijä voisi mahdollisimman ajoissa miettiä organisaation ja tarjolla olevan työn soveltuvuutta itselleen. Tämä toki edellyttäisi sitä, että työnhakijan itsetuntemus olisi suhteellisen hyvällä tasolla.
Onko työ intohimona hyvästä vai pahasta?
Aloitin tämän kirjoituksen kysymällä, onko työ intohimona hyvästä vai pahasta? Tutkimuksen valossa intohimotyöllä on niin paljon hyviä puolia, että näkisin sen tutkijoiden tavoin olevan ehdottomasti hyvästä. Samalla kannustan miettimään, mitä syvällä sisimmässään kaipaat työltä. Jos koet tekeväsi sitä oppiaksesi ja kehittyäksesi itseäsi kiinnostavassa asiassa, niin olet turvallisemmilla vesillä etenkin, jos työ tuottaa sinulle pääosin myönteisiä tunteita.
Mikäli työhösi ja työn tekemiseen liittyy usein kielteisiä tunteita ja huomaat suorittavasi työtä etkä koe hallitsevasi työn tekemistä vaan se hallitsee sinua ja se on suhteessa liian suuressa roolissa elämässäsi, on syytä tarkastella tilannetta. Mikäli myös mahdollisesti havaitset kaipaavasi arvostusta suorittamisen perusteella (tai liität oman arvosi ihmisenä siihen), suosittelen pysähtymään ja miettimään, mistä tässä on kyse.
Oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että itseä kiinnostava työ todella edistää omaa hyvinvointia ja parantaa elämänlaatua myös työn ulkopuolella. Olennaista on hyvä itsetuntemus ja sitä kautta ymmärrys siitä, mitä työltä kaipaa. Sanoisin oman kokemukseni perusteella omien vahvuuksien tunnistaminen laajan vahvuusnäkemyksen puitteissa antavan hyvät mahdollisuudet kehittää omaa itsetuntemusta ja sitä kautta muokata omaa uraa ja tai työtä omaa hyvinvointia tukevaksi.
Entä mitä sinä ajattelet aiheesta nyt, kun sukelsit kanssani aiheeseen liittyvään tutkimustietoon? Tunnistatko itsesi jostain työn intohimotutkimuksen haarasta?
