”Minusta ei koskaan tule yrittäjää – riittää, että perheessä on yksi yrittäjä”. Näin sanoin joskus alle 10 vuotta sitten. Sillä hetkellä olin tyytyväinen työsuhteeseeni ja vähemmän tyytyväinen yrittäjäpuolison silloiseen ajankäyttöön töiden suhteen. Useamman elämän tarjoaman kasvunpaikan jälkeen, mm. ulkomaille muutto ja irtisanoutuminen, päädyin kuin päädyinkin vuonna 2018 siihen, että voisin tehdä töitä yrittäjänä.
”Minusta ei koskaan tule yrittäjää – riittää, että perheessä on yksi yrittäjä”
Yrittäjänä taloushallintoalalla
Sillä hetkellä helpoimmalta tuntui aloittaa taloushallintopalveluiden tarjoaminen yrityksille. Olinhan ekonomina työskennellyt koko työurani pääosin talouden ja myös henkilöstöhallinnon parissa yritysmaailmassa. Isoimmaksi työelämän haasteeksi olin siihen mennessä kokenut arvomaailman eroavaisuudet useammassakin työpaikassa n. 20 vuoden aikana. Yrittäjänä en olisi kahlittu ulkoa asetettuun arvomaailmaan.
Homma lähtikin ihan kivasti liikkeelle ja ajatuksenani oli liiketoiminnan kasvattaminen, kunnes sattuma puuttui peliin. Kävi ilmi, että poliisi oli kiinnostunut yhden asiakkaani kirjanpidosta. Osin vanhoista tiedoista ja osin siltä ajalta, kun olin hoitanut heidän talousasioitaan.
Tilanne eskaloitui siihen, että sain kutsun poliisiasemalle, jossa minua kuultiin todistajana. Käytännössä se tarkoitti yhden kokonaisen päivän ”kuulustelua”, vaikka roolini oli todistaja, tilanne oli niin hyökkäävä, että jouduin kysymään, syytetäänkö minua jostain ja onko nyt syytä pyytää itselleni avustaja paikalle. Ahdistavasta ilmapiiristä ja tivaavasta kyselytavasta huolimatta minua ei kuulemma syytetty mistään. Lisäksi poliisit sanoivat, että tilaisuus täytyisi heti keskeyttää ja aloittaa toisena päivänä uudestaan, mikäli haluan avustajan paikalle.
Tilanne oli niin tuskainen, etten halunnut palata siihen enää uudelleen, joten halusin jatkaa. Poliisilaitokselta päästyäni itkin poliisin parkkipaikalla autossa. Se oli aivan karmiva kokemus. Silloin päätin, että tämä homma loppuu nyt tähän. En tee enää tälle asiakkaalle töitä, enkä halua yhtään lisää muitakaan kirjanpitoasiakkaita.
Kuka minä olen ja mitä minä haluan tehdä?
Haastavat kokemukset mahdollistavat kasvun
Tämä oli jälleen yksi elämän tarjoama kasvunpaikka, joka laittoi kysymään, kuka minä olen ja mitä minä haluan tehdä? Vähän sattumankin kautta päädyin positiivisen psykologian asiantuntijakoulutukseen. Todella hyvä niin. Se vei minut nimittäin kokonaan mukanaan. Saamani tieto auttoi minua ymmärtämään, miten työelämästä ja elämästä ylipäänsä voisi tehdä parempaa sekä ennen kaikkea itsetuntemukseni kehittyi.
Siitä lähti monien koulutuksien putki (esim. VOIMAKEHÄ® ja Business Coaching), mikä edelleen johti kiinnostukseen työelämän kehittämisestä ja ihmisten tukemisesta haastavissa tilanteissa, ja lopulta päädyin kyseisen aiheen piiriin tohtoriopintoihin. Halusin yhdistää yrittäjyyden omaan tutkimukseeni mm. oman kosketuspintani vuoksi ja sen takia, että yrittäjyys tulee olemaan keskeisemmässä roolissa tulevaisuuden työelämässä.
Yrittäjyyttä voisi kuvata vaikkapa ”syvään päätyyn hyppäämiseksi”, joka toisaalta mahdollistaa oman näköisen työelämän ja omien vahvuuksien käyttöä, mutta joka myös vaatii vahvaa itsetuntemusta (toki myös kehittää sitä) sekä haastavien tunteiden ja tilanteiden kohtaamista, jolloin tutkimuskohteeni, psykologinen pääoma, on olennaisessa roolissa. Innolla ja mielenkiinnolla katson, mihin kaikkeen tämä yrittäjyystutkijana olo minut johtaa.
Niin, ja miten entiselle asiakkaalleni sitten kävi? Poliisi päätyi esitutkinnan perusteella siihen, ettei entistä asiakastani ollut syytä epäillä rikoksesta, eikä syytettä edes nostettu. Ilmeni, että heillä oli joku yhteys isompaan vyyhtiin, ja tästä syystä he päätyvät poliisin mielenkiinnon kohteeksi ja minä todistajana kuulusteluihin. Tämä kokemus oli selkeä tienviitta, joka ohjasi minut itselleni paremmin sopivalle polulle. Tästä kerron myöhemmin lisää.
