”Ole varovainen työn imun kanssa, ettet vain uuvuta itseäsi” on lausahdus, jonka olen ainakin itse kuullut. Voiko työn imu tosiaan johtaa uupumiseen tai työholismiin? Luin aihepiiristä joitakin tutkimuksia ja kerron niistä tässä blogikirjoituksessa.
Jos palataan ajassa taaksepäin, niin aiemmin pidettiin mahdollisena, että työn imu ja työuupumus voisivat olla saman jatkumon eri päitä. Sittemmin on tultu tulokseen, että sen sijaan ne ovat toisistaan
erillisiä tekijöitä.
Työn imun ja työholismin erottaa toisistaan erityisesti motivaatiotekijä ilmiön taustalla. Työholistien ja työn imua kokevien henkilöiden
työmotivaatio kumpuaa nimittäin pääosin eri asioista.
Työn imua kokevat työntekijät ovat pääsääntöisesti sisäisesti motivoituneita ja he työskentelevät sen vuoksi, että he pitävät
siitä eli he kokevat työn kiinnostavana, nautittavana ja miellyttävänä.
Työholistit sen sijaan tuntevat vahvaa sisäistä vetoa työtä kohtaan, mitä he eivät voi vastustaa, mutta syynä ei ole työn hauskuus. Työholisteja motivoi pääosin omaa arvoa (self-worth) määrittelevät ulkoiset standardit, jotka he ovat sisäistäneet eli omaksuneet. Tämän takia työmotivaatio kumpuaa pitkälti halusta olla epäonnistumatta toisten silmissä. Toisin sanoen heidän itsetuntonsa (self-esteem) riippuu työnteosta ja sen tuomasta ulkoisesta hyväksynnästä. Työllä on heille suuri välineellinen arvo.
”Ei välttämättä ole helppoa ymmärtää, mikä lopulta itseä motivoi, koska rehellisyys itseä kohtaan saattaa olla haastavaa. Mahdollisesti ulkoiset tekijät saattavat motivoida enemmän kuin mitä itselle haluaisi myöntää.”
Onko motivaatio syy vai seuraus?
Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että korkea työn imun taso ennusti korkeaa sisäistä motivaatiota ja vastaavasti korkea työholismin taso ennusti alhaisempaa sisäisen motivaation tasoa. Työholisteilla osa motivaatiosta saattoi kyllä kummuta sisäisestä motivaatiosta, mutta ajan myötä työholismi laski sisäisen motivaation määrää entisestään.
Tämänkin eri tutkimuksia yhteen vetävän tutkimuksen mukaan työholistien suurin motivaattori oli halu näyttää omat kykynsä välttääkseen epäonnistumista, häpeää syyllisyyttä ja arvottomuuden tunnetta. Tämä käyttäytymismalli estää yksilöä toimimasta sen mukaan, mikä olisi aidosti oman kiinnostuksen ja arvojen mukaista. Kun työ tuntuu vähemmän kiinnostavalta ja nautinnolliselta, työ kuluttaa enemmän resursseja. Runsas resurssien kuluminen voi puolestaan johtaa työuupumukseen.
Mielenkiintoista oli se, että työn imu ja työholismi ennustivat motivaation laatua ennemmin kuin motivaation laatu ennusti työn imua tai työholismia.
Tutkijoiden mukaan yksi mahdollinen selitys on, että osa yksilöistä pyrkii kohti työtä, joka sopii heidän persoonallisuuteensa, asenteisiin, kiinnostuksen kohteisiin, arvoihin ja kyvykkyyksiin. Se on hyvä asia, koska työn ja sen tekijänsä hyvä yhteensopivuus johtaa korkeaan sisäiseen motivaatioon.
Tutkijat esittivät, että työn imua kokevia henkilöitä houkuttaa itselle sopiva työ ja sisäinen motivaatio, kun taas työholisteja houkuttaa halu saada hyväksyntää ja arvostusta ennemmin kuin sisäinen motivaatio. Työholismilla on sen vuoksi hyvin vähän tekemistä työstä pitämisestä ja aidosta halusta saavuttaa organisaation tavoitteet.
Tutkijat jopa pohtivat, että työholismi ja työn imun kokeminen voisivat olla suhteellisen vakaita luonteenpiirteitä (personal characteristics). Tosin he totesivat, että tämä aihe vaatisi lisää tutkimusta. Minusta tämä kuulostaa aika hurjalta. Ehkä eniten sen vuoksi, että se ei jättäisi tilaa itsetuntemuksen kehittymiselle ja henkilökohtaiselle kasvulle. Mitä mieltä sinä olet?
Tosin uskon sen, että ei välttämättä ole helppoa ymmärtää, mikä lopulta itseä motivoi, koska rehellisyys itseä kohtaan saattaa olla haastavaa. Mahdollisesti ulkoiset tekijät saattavat motivoida enemmän kuin mitä itselle haluaisi myöntää.
Sisäinen ”pakko” ja resurssien kuluminen
Tutkimusten mukaan sisäisesti motivoituneilta henkilöiltä puuttuu sisäinen pakko, joka taas on tyypillistä työholisteille. Sisäisesti motivoituneet voivat kyllä työskennellä paljon, mutta työ ei tunnu heille pakolta ja sen vuoksi he eivät todennäköisesti käytä työhön liikaa energiaa, koska uupuminen ei tunnu miellyttävältä. Heidän motivaationsa pohja on työn tuottamassa nautinnossa. Ehkä voidaan sanoa, että heitä suojaa se, ettei uupumus tunnu miellyttävältä. Tämä näkökulma tuntuu minusta loogiselta. Mitä ajatuksia sinulle herää?
Tutkijat ehdottivat, että organisaatioissa voitaisiin tukea sisäistä motivaatiota esimerkiksi edistämällä autonomiaa. Lisäksi voitaisiin kovan työn tekemisen sijaan kannustaa työntekijöitä tasapainoiseen elämään. Aiemmat tutkimustulokset nimittäin viittaavat siihen, että organisaatiotkin hyötyvät enemmän työntekijöiden sisäisestä motivaatiosta kuin ulkoisesta motivaatiosta.
Ehdottaisin, että työntekijöitä kannustettaisiin ja tuettaisiin itsetuntemuksen kehittämisessä. Se voisi tapahtua omien vahvuuksien, arvojen, kiinnostusten kohteiden kartoittamisella (esim. Voimakehän avulla) ja mahdollisuudella tuunata omaa työtään omien vahvuuksien suuntaisesti. Kun työ ja oma itse on linjassa, työ voi tuottaa hyvinvointia tekijälleen.
Voiko työn imu johtaa uupumukseen?
Kysymykseen ”Voiko työn imu johtaa uupumukseen?” voitaneen yhteenvetona yllä olevasta vastata, että tämänhetkisen tutkimustiedon valossa työn imu ei voi johtaa työuupumukseen.
Äkkiseltään voisi ajatella, että on helppoa huomata, jos oma motiivi työn tekemiseen on siitä saatava arvostus. Oman kokemuksen mukaan näin ei välttämättä ole. Työn tekeminen voi tuntua pakolta, josta vain on selvittävä. Jos muutkin, niin kyllä minäkin. Onko tällainen ajattelu tapa järkevää ja kestävää – ei ole. Sen sijaan itsestä huolehtiminen on järkevää ja kestävää. Hankalassa tilanteessa voi kuitenkin olla hyvin vaikeaa hahmottaa mistä lopulta on kyse.
Muistathan, että tarvittaessa apua kannattaa pyytää ja ottaa vastaan. Tällaisessa tukalassakin tilanteessa on mahdollisuus kasvuun ja itsetuntemuksen kehittämiseen, vaikkakin sen saattaa ymmärtää vasta jälkikäteen. Näin kävi minullekin. Jos haluat tietää omasta kokemuksestani enemmän, niin voit lukea siitä SPPY:n blogista täältä.
Lähteet
Morkevičiūtė, M. and Endriulaitienė, A. (2021). Motivational Background of Workaholism: A Systematic Review. Organizacijų vadyba 2021, Vol.86 (1), p.51-63.
Schaufeli, W.B. (2014). What is engagement? In C. Truss, R. Delbridge, K. Alfes, A. Shantz, & E. Soane. (Eds.). Employee engagement in theory and practice (pp. 15-35). London: Routledge.
Taris, Toon W. ; van Beek, Ilona ; Schaufeli, Wilmar B. (2020). The Motivational Make-Up of Workaholism and Work Engagement: A Longitudinal Study on Need Satisfaction, Motivation, and Heavy Work Investment. Frontiers in psychology 2020, Vol.11, p.1419-1419.
Pingback: Onko työ intohimona hyvästä vai pahasta? - Jetta Kari