Kirjoituksessa perehdytään reiluuden luonteenvahvuuteen tutkimukseen perustuvan tiedon valossa. Kirjoituksen lopussa on blogin lukijan upeaa pohdintaa siitä, miten reiluus näkyy hänen toiminnassaan. Ihan lopusta löydät kirjoituksessa käytetyt lähteet.
Reiluus luonteenvahvuutena
Reiluus on Suomessa tyypillisin luonteenvahvuus ja maailmanlaajuisesti se on kaikkialla top viiden tyypillisimmän luonteenvahvuuden joukossa.
Reiluus luonteenvahvuutena on ihmisten kohtelua reilusti ja oikeudenmukaisesti ilman että omat henkilökohtaiset tunteet tai ajattelunvääristymät vaikuttaisivat siihen tai tämä ainakin on pyrkimyksenä. Reiluuden luonteenvahvuuden omaava ajattelee, että kaikilla pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet. Toisaalta henkilö ymmärtää, että jos asia on reilua toiselle, niin samaan aikaan se ei välttämättä ole reilua jollekin kolmannelle.
Tämä tuo ilmi tilanteeseen liittyvän haasteen, joka on se, ettei aina ole helppoa sanoa mikä olisi reilua tai mikä olisi oikea tapa menetellä. Tämä luonteenvahvuus haastaa pohtimaan, mikä on kulloinkin moraalisesti oikeaa tai väärää. Reiluuden luonteenvahvuuden omaavalla on sisäiset moraaliset säännöt, joita henkilö käyttää tukenaan tilanteen arvioinnissa.
Tyypillisesti reiluus luonteenvahvuutena sisältää kahdenlaista arviointia, jotka ovat looginen, objektiivisuuteen pyrkivä (justice-based) ja toisten näkökulman ymmärtämiseen pyrkivä tunnepitoisempi analyysi (care-based). Lisäksi siihen sisältyy ajatus, että kaikkien näkemyksillä on väliä riippumatta siitä ovatko he samaa mieltä vai ei. Kompromissit, myötätunto ja sensitiivisyys ovat tärkeitä elementtejä. Parhaimmillaan kyseisen luonteenvahvuuden omaava edistää aktiivisesti tasa-arvoa ja erilaisten näkemysten kunnioitusta.
Reiluuden on havaittu usein yhdistyvän näkökulmanottokykyyn, itsereflektioon, yhteistyöhön, johtajuuteen, altruismiin ja prososiaaliseen käyttäytymiseen. Reiluuden ydinluonteenvahvuuden omaavien pyrkimyksenä on havainnoida, voiko heidän omalla toiminnallaan olla negatiivisia vaikutuksia muille ihmisille.
Reiluutta on tutkimuksissa havaittu olevan kolmea eri lajia
- menettelyllinen reiluus (toimintatavat ovat reilut),
- jakoon perustuva reiluus (lopputulos on reilu) ja
- vuorovaikutukseen tai ihmisten kohtelemiseen liittyvä reiluus (ihmisiä kohdellaan kunnioittavasti, kun sääntöjä ja menettelyjä sovelletaan).
Tutkimuksessa havaittiin, että nuoret kokivat reiluuden olevan yksi neljästä luonteenvahvuudesta, joita he toivoivat kaverilta, ja jotka edistivät ystävyyssuhteen laatua. Muut kolme mainittua luonteenvahvuutta olivat rehellisyys, huumori ja ystävällisyys.
Reiluuden ilmaisua ja siinä kehittymistä voit edistää esimerkiksi pohtimalla
- Miten tyypillisesti ilmaiset reiluuden luonteenvahvuutta työssä tai vapaalla. Entä millaiset tilanteet kotona tai työssä haastavat reiluuden käyttöä?
- Kun havaitset epäoikeudenmukaisuutta, miten voisit vaikuttaa tilanteeseen ratkaisua edistävästi ja mitä muita luonteenvahvuuksia voisit käyttää tukenasi?
- Mitä tunteita yleensä ilmaiset, kun huomaat epäreiluutta? Miten nämä tunteet voivat vaikuttaa kykyysi olla reilu?
Reiluuden luonteenvahvuuden yli- ja alikäyttö
Reiluuden ylikäyttö voi ilmetä esimerkiksi siten, että henkilö yrittää pitää kaikki perheenjäsenet tai työporukan jäsenet tyytyväisinä. Tilanteen mahdottomuus voi johtaa stressiin ja jännitteisiin, koska todellisuudessa eri ihmisillä on erilaisia tarpeita ja toiveita sekä erilaisia uskomuksia siitä, mikä on reilua ja mikä ei. Joskus parasta mitä voi tehdä on yrittää lähestyä asiaa reilusti ja pyrkiä reiluun lopputulokseen. Muistathan olla myös itseäsi kohtaan reilu. Jos käytät liikaa voimavarojasi toisten hyväksi, kyvykkyytesi ja halusi toimia reilusti voi heikentyä.
Reiluuden alikäyttö voi puolestaan näyttäytyä esimerkiksi siten, että henkilöllä on tietyt suosikkihenkilöt, joiden etuja hän edistää enemmän suhteessa toisiin. Tämä voi tapahtua perheen tai työporukan keskuudessa tai sitten vain jommassakummassa. Joskus reiluuden alikäyttöön voi yhdistyä myös ”kostoelementti”, kun henkilö ajattelee toisen olleen häntä itseään kohti joskus epäreilu. Näissä tilanteissa on erityisen tärkeä pysähtyä pohtimaan, haluaako todella toimia samalla tavoin vai edistää reilumpaa toimintatapaa ja samalla tehdä maailmasta hitusen paremman paikan.
The golden mean ”I treat everyone equally and fairly, and give everyone the same change by applying the same rules to everyone.”
Yhteydet toisiin luonteenvahvuuksiin
Luonteenvahvuudet toimivat myös yhteydessä toisiinsa ja ne ovat myös tärkeitä merkityksen kokemisen kannalta. Merkityksen kokeminen on puolestaan tärkeässä roolissa osana yksilön kukoistusta eli hyvinvointia.
Yhtenä merkityksen kokemisen kannalta toisiaan tukevana luonteenvahvuusparina mainitaan rohkeus ja reiluus. Rohkeutta tarvitaan ilmaisemaan oma mielipide julkisesti ja lisäksi sitä tarvitaan omien tarpeiden puolustamiseen. Reiluutta puolestaan tarvitaan toisten tarpeiden tunnistamiseen ja heidän kuulemiseensa. Tämän luonteenvahvuusparin osalta merkityksen kokemus on suurempi silloin, kun rohkeutta käytetään enemmän kuin reiluutta. Monen muun parin, kuten rehellisyyden ja ystävällisyyden, osalta optimaalinen tilanne on, kun molemmat luonteenvahvuudet ovat yhtä suuressa roolissa.
Miten reiluus näkyy toiminnassani?
Määritän ”reiluuden” oikeudenmukaisuuden katu-uskottavaksi veljeksi, jolla on oikeudenmukaisuuden tavoin ainakin kaksi puolta: menettelyllinen ja aineellinen.
Oikeustieteen tutkijakoulutettuna liitän menettelyllisen reiluuden totuuteen itseensä. Tarkemmin ilmaisten prosessuaaliseen totuuteen. Se tarkoittaa menettelyä, jonka päätteeksi rationaalisten osallisten enemmistö katsoo aineellisen totuuden tultua riittävästi selvitetyksi. Koska emme usein voi oikean ja väärän asteikolla tietää, miten tosiseikat ovat lopulta joskus menneisyydessä olleet, on sosiaalisiin järjestelmiin muodostunut käytäntöjä tuottamaan riittävää sosiaalista totuutta juuri kyseiseen tarkoitukseen. Päätämme toisin sanoen kollektiivisesti uskoa jotain todeksi, kunhan menettely on ollut riittävän reilu.
Vasta toiseksi ”reiluus” liittyy lopputulemaan, siis aineellisiin kysymyksiin teossa. Luonnollisesti teko, joka perustuu sosiaalisesti hyväksyttävän totuuden kannalta vääriin tosiseikkoihin, koetaan usein myös sisällöllisesti vääräksi. Toisaalta käytännön johtamistyössä lopputuloksen reiluus on rutiiniasioissa keskeinen asia. Harva nimittäin jaksaa kiinnostua menettelystä tai perusteista, joista päätös on sisältönsä saanut. Nopeasti ja rutiininomaisesti tehtävän ratkaisun tulee lähinnä olla sisällöllisesti sellainen, että se ei niin sanotusti pökkää kenenkään järkevän silmään.
Toisaalta sisällön reiluudesta vääntäminen on usein vain verho paljon menettelyäkin syvemmälle jännitteelle itse asiakysymyksen takana. Ei perikunta riitele niinkään verraten vähäarvoisesta omaisuuserästä vaan vaikkapa asemastaan lapsuudenkotinsa ihmisten tunnemaisemassa. Vastaavasti johtajuusriidoissa ei usein ole kysymys vain suoritusten mitattavasta tasosta vaan esimerkiksi asemasta ja arvostuksesta sosiaalisessa verkostossa.
Entä miten ”reiluus” näkyy omassa ammatillisessa toiminnassani?
Ensiksi ulkopuolisuutena. Työyhteisön jäsenet eivät ole minun kavereitani, saati ystäviäni. Sori siitä, mutta niin se on. Mikäli tehtävä ei sitä edellyttäisi, en viettäisi suurimman osan kanssa lainkaan aikaani.
Tämä ei estä olemasta huomaavainen, lojaali ja ystävällinen. Tai kokemasta aidosti ajoittaisia inhimillisen kohtaamisen hetkiä aina liikutukseen asti. Mutta suhteemme on perusluonteeltaan ammatillinen ja myös sen vaatimuksille alisteinen.
Ja keskeisin näistä ammatillisista vaatimuksista on reiluus.
Toiseksi ammatillinen reiluus näkyy täytäntöönpanovoimana. Jos on asian ratkaissut niin sen tulee myös johtaa käytännön vaikutuksiin. Muussa tapauksessa uskottavuus vastaiselta toiminnalta on mennyt. Toki rutiinijuttuja tulee ja menee eikä niiden suhteen täytäntöönpanon tehokkuuskaan ole ihan niin justiinsa, mutta jos työyhteisö sosiaalisena verkostona pysähtyy odottamaan jotain kantaa, päätöksen tulee johtaa myös lopputulemiin. Myös kovassa paineessa – ja etenkin silloin.
Kolmanneksi reiluus näkyy käytännössä siinä, etten laskelmoi reiluuden kannattavuutta. Joskus kannattaa olla reilu, joskus taas ei lainkaan. Reiluuttakin paljon pohtinut Marcus Aurelius lähestyi teemaa lähinnä yksilön sisäsyntyisen prosessin ja luonteenheikkoudesta johtuvan paheen sekä vastahyveen kautta. Miksi kertoa kenellekään tekevänsä oikein, koska ne joita asia koskettaa saavat tiedon siitä joka tapauksessa? Silloinkin, kun itse on se ainoa.
Historiallisesti tuoreempien kuolemansyntien yhteydessä – siis niiden luonteenheikkouksien parissa jotka estävät meitä kasvamasta ihmisinä täyteen mittaamme – reiluuden voisi asettaa lähinnä ahneuden vastahyveeksi. Se estää meitä muuttumasta pedoiksi oman yhteisömme sisällä. Ahneutemme ajamina.
Ja se on kalteva pinta, ilman rajoja tai kohtuutta. Pinnan viettävyyttä kuvasi hyvin Sam Peckinpahin ”Hurjan joukon” Pike Bishop osuvasti: ”If you boys don’t like equal share, why don’t you just take it all?”
Lähteet
Allan, B. A. (2015-10-01). Balance Among Character Strengths and Meaning in Life. Journal of Happiness Studies, 16(5), 1247–1261. https://doi.org/10.1007/s10902-014-9557-9
McGrath, R. E. (2014). Character strengths in 75 nations: An update. The Journal of Positive Psychology, 10(1), 41–52. https://doi.org/10.1080/17439760.2014.888580
Niemiec, R. M. (2018). Character strengths interventions. A field guide for practitioners. Hogrefe.
Niemiec, R. M. & McGrath, R. E. (2019). The Power of Character Strengths. Appreciate and Ignite Your Positive Personality.
Wagner, L. (2019-06). Good Character Is What We Look for in a Friend: Character Strengths Are Positively Related to Peer Acceptance and Friendship Quality in Early Adolescents. The Journal of early adolescence, 39(6), 864-903. https://doi.org/10.1177/0272431618791286
